Kaustisen kirjastossa on 2.5.-31.5.2012 esillä Carla Kujalan taidenäyttely, jossa akryyli-, grafiikka- ja lyijykynätöitä sekä käsityönä tehtyjä koruja. Tuo näyttely ilahdutti minua aivan valtavasti, töiden värit toivat iloa elämään, ja vaikutus jatkuu vielä monen päivän jälkeenkin. Tässä muutama esimerkki töistä, kuvat otettu Carlan luvalla. Valitettavasti vain kamerani ei tee oikeutta värien kirkkaudelle.

Kun olin nähnyt nämä työt, muistin, että minulla on jossain varastojen perukoilla aidot retroverhot, joista varmasti saa värienergiaa jos jostain! Verhot löytyivät ja ripustin ne kodinhoitohuoneeseen. Sateinen kevät(talven) päivä muuttui aurinkoiseksi, varsinkin kun vielä laitoin lattialle melkein yhtä keltaisen maton.

Verhojen ripustus on väliaikainen ja käänsin ne turhan lyhyeksi, mutta tämä korjaantuu kun saan ompelukoneen käyttöön.

Verhojen energialla sain samana päivänä raivattua suuren osan kodinhoitohuoneen ikuisuuskasoista, vain yksi jäi nurkkaan ja sekin siististi pyykkikoriin. Tätä kuvaa otettaessa kaaos oli vielä olemassa, siksi rajaus 

Varastin jälleen joltain toiselta blogin pitäjältä idean "signeerata" itse otetut kuvat, tässä blogin otsikon fontilla Bradley Hand ITC.

Sherlock Holmes -buumi on ollut viime aikoina sen verran voimakas, että tuli aiheelliseksi myös lukea nämä tarinat. En osaa edes sanoa, olenko lukenut ne aikaisemmin, koska tarinat ovat TV:n välityksellä tulleet niin tutuiksi.

Tähän järkäleeseen Sherlock Holmes: Kootut kertomukset on koottu (kai) jotakuinkin kaikki Sir Arthur Conan Doylen Sherlock-aiheinen tuotanto. Jätin lukematta vastikään erikseen lukemani Sherlock Holmesin muistikirjan.

Ja tästähän ei voi sanoa mitään muuta kuin että vertaansa vailla oleva klassikko!

Vanhan cottonella-puseron pääntie on aina ollut turhan leveä, ja keskelle jäänyt halkio vielä lisäsi sitä.

Poisheitetyssä vanhassa takissa oli kauniit napit joiden väri sopi juuri lankaan, niinpä suljin pääntien yhdellä ja lisäsin sivuihin vielä pari nappia, joilla vähän myös kiristin neuleen reunaa.

Joku oli laittanut FB:iin tekemiään avaimenperäsukkia, ja pitihän sitäkin sitten kokeilla. Silmukoita 20, terässä 16, lanka jotain vanhaa vihreää, sukkapuikot nro 2,5. Lanka on siis todellakin vihreää, harmillista kun tuo kamera väärentää värin noin pahasti. Kokeilin alle skannatakin sukat, niissäkään väri ei ole oikea. Saattaa johtua tietysti koneen näytöstäkin.

Haruki Murakami teki läpimurtonsa tällä v. 1987 kirjoitetulla romaanilla Norwegian Wood. Kirjaa on myyty maailmanlaajuisesti 12 miljoonaa kappaletta. Suomeksi kirja käännettiin vasta vuonna 2012.

Pidin kovasti hänen kirjastaan Kafka rannalla, ehkä enemmän kuin tästä. Silti tämäkin oli erinomainen lukukokemus. Näennäisestä tapahtumattomuudesta huolimatta kirja tuli luettua kuin jännäri, vaikka sellaisesta ei ole kysymys. Tai mikäpä sen jännittävämpää toisaalta on, kuin tavallisten ihmisten oudot elämänkohtalot.

Kirjaa lukiessa tuli usein mietittyä, kuka oikein on terve ja kuka sairas, kuka normaali ja kuka epänormaali, ja onko oikeastaan olemassakaan normaalia tai tervettä.

Itsemurha on yksi kirjan teemoista, se toistuu jopa oudon usein. Wikipedian mukaan japanilaisessa kulttuurissa itsemurha voi olla kunniallinen tapa välttää häpeällinen tai toivoton tilanne ja japanin kielessä on lukuisia termejä erilaisille itsemurhille.

Aiheeltaan kirja ei todellakaan ole mitenkään keveä, mutta sitä taas on Murakamin kerronta, teksti soljuu todella nautittavan keveästi.

 Puput ovat myös Arnen ja Carloksen pääsiäiskirjasta. Hauskoja tehdä, vaikka työvaiheita oli yllättävänkin paljon. 

Lontoon käynnin ja Sherlock Holmes museon innoittamana teki mieli alkaa lukemaan näitä tarinoita uudelleen. Sir Arthur Conan Doylen tarinoista kootussa Sherlock Holmesin muistikirjassa on lyhyitä tarinoita, kertojana tietenkin rakas Watson.

Tässä kirjassa kerrottuja tarinoita on vasta tullut myös televisiosta, joten jotkut tarinat olivat hyvinkin tuttuja. Oli mukava havaita, kuinka tarkkaan tv-toteutus noudattaa kirjoja.

 c

En ole koskaan ollut mitenkään erikseen pääsiäisihminen, mutta jos ei Arnen & Carlosin Pääsiäiskoristeet-kirja innosta siihen, niin sitten ei mikään.  

Tässä ovat ensimmäiset kokeilut kirjan malleista, seuraavaksi voisi tehdä pupun ja lisää munia, se kanakin oli aika hieno... Näistä tulee  niin hyvälle tuulelle!

Tästä kirjasta toki olen kuullut ennenkin, mutta lopulta se tuli lukuvuoroon samoin kuin Mielensäpahoittajakin television Hyvien ja huonojen uutisten innoittamana. Miika Nousiaisen lakoniset kommentit antoivat odottaa hauskaa tekstiä, ja sitä Vadelmavenepakolainen kyllä onkin. Toisaalta tarina on myös hyvin traaginen, muutamia kertoja tuli olo kuin joskus elokuvissa kun tekee mieli huutaa hahmolle että "Varo, älä mene sinne!". Vaikka kyseessä ei ollut dekkari, joitain samoja piirteitä kirjasta kyllä löytyi.

Nousiaiselta tulee luettua varmaan kaksi uudempaakin romaania, sen verran viihdyttävää hänen tekstinsä on.

Teki mieli tehdä jotain kokonaan kirjoneuleella ja löysin tämän mallin Novitan nettisivuilta. Malli on vähän vanhahtava, en ole pitkään aikaan tehnyt mitään suoralla hihan istutuksella. Hihat ovat myös aika lyhyet. No, itse asiassa koko pusero on ainakin yhtä kokoa liian pieni   Mikä kumma siinä on, kun en osaa tehdä oikean kokoisia!  Ohjeessa oli vain kaksi kokoa, miehelle ja naiselle, ja ilmeisesti luulin olevani nainen... olisi pitänyt tehdä se miehen koko. Lanka on 7 veljestä, joka kyllä käytössä löystyy jonkin verran. Mallin ideakin olisi, että pusero on aika pitkä ja löysä. Noh, neuletta en ainakaan pura - pitäisiköhän pienentää sisusta?

Koekäytössä puseron koko muuten ei sitten ollutkaan niin kauhean pieni, mutta hihat olivat auttamattoman lyhyet. Siispä tein tällaisen ratkaisun, pidensin resoria:

Alkuperäiset hihat olivat vain n. tuohon taitteen reunaan saakka. Koska kauluskin on käännetty joustin, tämä ei pahasti häiritse ja pusero on huomattavasti mukavampi päällä.

Kesti kauan ennen kuin sain käsiini Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan, niin suosittu se on kirjastossa ollut.  Eikä ihme, kirja on loistava.

Tarinat ovat aina hauskoja, mutta myös erittäin viisaita ja paikoitellen kyyneliin asti koskettavia. 

Tältä kirjailijalta on luettava koko muukin tuotanto. Toivottavasti myös TV:n Hyvät ja huonot uutiset jatkuu vielä pitkään, Kyrön kommentit sielläkin ovat riemastuttavia.

 John Franklin Bardinin Kuoleman kuormajuhta on pirullisen ovela psykologinen trilleri. Lukiessa ehtii moneen kertaan ihmettelemään, mikä on totta ja mikä valetta, onko päähenkilö ovela huijari vai todellakin muistinsa menettänyt uhri.

Asia selviää tietenkin vasta viimeisillä sivuilla, joiden lukemista venytin, koska en olisi halunnut että päähenkilö on tuo ensin mainittu. Ja kyllä se viimeinen yllätys olikin säästetty aivan loppuun. Melkoisen nerokas tarina.

Idea tähänkin työhön löytyi Jason Thompsonin kirjasta Kirjan uusi elämä : tee kirjan kansista ja sivuista kauniita esineitä. Toteutus noudattaa kirjan ohjetta mahdollisimman tarkkaan. Ainoastaan koko aiheutti yllätyksen, hahmotin kranssin mielessäni sopivaksi tuohon oikeanpuoleiseen kapeaan oveen, mutta toisin kävi. Kolmiuloitteinen ajattelu ei ole koskaan ollut vahvimpia ominaisuuksiani. Myöskään en noudattanut varsinaisesti kirjan sanallisia ohjeita, sillä esim. mitat olivat siinä aivan kummalliset, epäilen virhettä tuumista sentteihin käännettäessä tms. Onneksi kuvat olivat hyvin selkeät.

Uhrasin tähän n. 180 sivua iki-ihanasta Colleen McCulloughin kirjasta Okalinnut. Kauniille kirjalle mielestäni kaunis loppuelämä. Oma kappaleeni kirjasta on edelleen turvallisesti hyllyssään, tämä on peräisin kirjaston poistoista.

Tämä tossumalli on niin mukava, että tekee mieli kokeilla eri väreillä. Tämä vaalenvihreä lanka, jossa on vähän tummempaa joukossa, on vanhaa 7 Veljestä. Kaunis sävy, vaikka vihreä ei olekaan lempivärejäni. Tosin viime aikoina jotkut vihreän sävyt ovat alkaneet näyttää ihan hyvältä. Nämä tossut menevät kaverille, mutta samanväriset voisi tehdä itsellekin.