Tänään luin sitten toisen Loe'n, Doppler. On kauan siitä, kun viimeksi olen nauranut ääneen jotain lukiessa. Välillä tulivat myös kyyneleet silmiin, sitä sattuu minulle lukiessa kyllä muutenkin herkästi. Mutta tämä kirjailija on nero! Sitä muistaa taas, että kirjat ovat loppujen lopuksi yksi parhaista asioista elämässä, niin suuri on nautinto kun löytää hyvän kirjan.

Ilta on ollut muutenkin aika lailla täydellinen. Saunoimme Nooran kanssa, sen jälkeen lukemaan kirjastoon, jalat rahille, Zweigeltiä käden ulottuvilla, sopivan rauhallista musiikkia soimaan (Josh Groban), sopiva valaistus ...

Toden totta, elämä voi joskus olla täydellistä!