Joskus syyskuussa aloitettu Bernard Malamudin Dubinin elämät on vihdoin luettu. Edellisen Shakespeare-kirjan jälkeen tuntui, että mikä tahansa muu kirja tuntuisi varmaan selkeältä ja helppolukuiselta. Kirja oli menossa puolivälissä, ja alkoikin yllättäen tuntua heti paljon paremmalta kuin aikaisemmin sitä lukiessani.

Dubin on reilusti viisikymppinen elämäkertakirjailija, jolla on sen ikäisen miehen tyypilliset ongelmat, niin luulisin. Oli ihan mielenkiintoista tutustua miehen ajatusmaailmaan tilanteessa, jossa hänellä on vaimon lisäksi rakastajatar, joka on hänelle tärkeä, mutta jonka vuoksi hän ei kuitenkaan halua erota vaimostaan.

Malamud kirjoittaa tietenkin erittäin hyvin joten tulen varmaan lukemaan jatkossa lisääkin hänen tekstiään. Tämä oli kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä lukukokemus.