Lainasin kirjastosta kolme vanhempaa Fred Vargasin kirjaa, niistä ensimmäisenä oli vuorossa Pystyyn, kuolleet! vuodelta 2002. Tykkäsin ihan yhtä paljon kuin parista aiemmin lukemastani uudemmasta kirjastakin.

Vargasin henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia, hyvin kuvattuja ja dialogi loistavaa. Ympäristö ja elämäntapa on jotenkin niin kovin ranskalainen - sanoo hän, joka ei tunne Ranskaa muuta kuin kliseistä - tai kirjoista.