Piemburgin pelottomat on jostain käsittämättömästä syystä jäänyt ainoaksi Tom Sharpelta suomennetuksi kirjaksi. Sharpe on hyvin tuottelias kirjailija, minullakin on neljä hänen kirjaansa alkuperäiskielellä englanniksi. Lukemista on hidastanut Sharpen erittäin polveileva ja vaikea kieli, suomeksikin lukiessa täytyy keskittyä. Lainasin tämän kirjan jo vuosia sitten Kaustisen kirjastosta ja lukiessani sitä silloin olin useampaan kertaan pudota tuolilta naurun vuoksi.

Suosittelin kirjaa joskus Aijalle, ja hän lähti etsimään sitä kirjastosta. Kävi ilmi, että se on jossain vaiheessa poistettu valikoimasta, mutta Helsingin kaupunginkirjastosta löytyi vielä kappale, siispä tilasin sen lainaan.

Aivan niin hervottomaan tilaan kuin viimeksi en nyt enää joutunut, mutta epäilemättä kirja on edelleen yksi hulluimmista lukemistani. Kirjan takakannessa on lainaus Stephen Kingiltä: "Hauskin englannin kielellä kirjoittava kirjailija!" - ja se on paljon sanottu.

Koska tästä on hyvin vaikea keksiä mitään omaperäistä sanottavaa, lainaan tähän edelleen kirjan takakantta, jossa on Risto Hannulan arviointi Arvostelevasta kirjaluettelosta vuodelta 1976:

"Hyvällä maulla - mitä se sitten lieneekin - ei tämän kirjan kanssa tosiaankaan ole mitään tekemistä. Teoksesta on vaikea antaa tavaraselostetta juuri siksi, että sen sisältämät asiat olisi osattava sanoa juuri niinkuin Sharpe ne sanoo. Hän joka tapauksessa tulee osoittaneeksi, että Etelä-Afrikan rotupolitiikan julma ja mieletön maailma on hahmotettavissa myös tämmöisen ainutkertaisen irvokkaan farssin keinoin, niin vastoin yleisiä oppeja kuin moinen tyylilajin valinta tuntuukin olevan."

Tuo "ainutkertaisen irvokas farssi" onkin ehkä ainoa tapa, jolla tätä kirjaa voi kuvata. Kirja on siis loistava!