Lainasin Emma Juslinin kirjan Yksin yhdessä, koska se oli arvosteltu jossain lehdessä kieleltään mielenkiintoiseksi ja hyväksi.

Ensin alkuun tuntui, ettei kirjassa muuta olekaan kuin näppärää kielellä kikkailua. Henkilöt tuntuivat pelkiltä ongelmakimpuilta, ja vielä niin, että oli vaikea erottaa kenestä milloinkin oli kysymys, kaikki olivat nuoria naisia ja ongelmat tuntuivat samanlaisilta.

Jossain vaiheessa kuitenkin henkilöt tulivat tutuiksi ja avautuivat lukijalle, ja pelkkien ongelmien lisäksi heidän elämästään alkoi löytyä sentään jotain hyvääkin ja enemmän syvyyttä.

Erikoisplussana tässä kirjassa on kannen mielestäni upea Beni Juslinin maalaus, jota piti pysähtyä katsomaan joka kerta, kun kirjan otti käteen.