Stephen Kingin uusin Tapahtumapaikkana Duma Key on taattua tuttua Kingiä. Edellisestä lukemastani on kuitenkin melko kauan ja olin jotenkin unohtanut, kuinka outoa tekstiä hän kirjoittaakaan. Varsinkin iltaisin lukiessa alkoi vaistomaiseti vilkuilla olan yli ja hätkähtää "outoja" ääniä. Muutaman kerran kuitenkin iski myös turtumus - eikö tämä voisi edetä nopeammin. Loppujen lopuksi kaikki vihjeet tietenkin kiertyvät kokoon karmivaksi lopuksi - onnelliseksi vai ei, sen voi jokainen itse päättää.

Lukemista on odottamassa vielä tätä edellinen King, Liseyn tarina. Aion sen toki myös lukea, mutta välillä jotain muuta.

Huom. 17.10.2012. Kuvia nyt jälkeenpäin palautettaessa, kun kirjan lukemisesta on aikaa, kiinnittää huomiota myös tuohon kansikuvaan. Mietin, että mistähän asti Kingin kirjojen kannet ovat olleet tuollaista kioskikirjallisuustyyliä? Mihin katosi musta tyylikkyys?