Pauliina Kainulaisen kirja Missä sielu lepää tarttui mukaan kirjaston tietokirjauutuushyllystä. Kaunis kansikuva ja siihen sopiva nimi kiinnostivat, samoin takakansitekstin viittaus saunaan yhtenä hiljentymisen paikkana sekä pyhyyden tajun katoamiseen ihmisiltä.

Alku oli lupaava, kirjoittaja pohti nykyihmisen sielun tilaa sekä keinoja sen hoitamiseksi; hiljentymistä ja rauhoittumista. Luontoa ja sen nykytilaa käsiteltiin paljon. Sitten mielestäni kerronta laajeni liikaa, oli ruodittava kristinuskoa kaikilta mahdollisilta suunnilta. Kerronta muuttui teologiseksi pohdinnaksi, mikä varmaan oli kirjoittajan tarkoituskin, mutta siinä vaiheessa tämän lukijan mielenkiinto alkoi hiipua. Odotin kirjalta varmaankin jotain konkreettisempaa ohjenuoraa tuon sielun rauhallisen tilan löytämiseksi.

No, tulihan tuo kirjan lukemiseen käytetty aika ainakin rauhoituttua, huonohan kirja ei toki ollut, vain vähän muuta kuin odotin.

P.S. 16.10.2012 kuvia blogiin uudelleen hakiessa huomasin, kuinka kaunis ja nimeen sopiva kansi kirjassa onkaan. Juuri tuossa maisemassa minunkin sieluni lepäisi.